”Blogi

toipumisesta ja elämästä ja siitä, kuinka jokainen voi muokata huomisensa näyttämään ihan eriltä, kuin eilinen”.

Uusi teksti luettavissa aina muutaman viikon välein! 

 

Niinpä. Me tietysti kaikki tiedetään, mikä se on ja mitä sillä tehdään. Me tiedetään, että se on pahasta ja saattaa tuoda mukanaan kaikennäköistä paskaa... Mutta siitä huolimatta se tietty joukko (minä mukaan lukien) on/oli valmis ottamaan tulehdusten, tautien ja mätäpaiseiden riskin saadakseen jotain, mitä ei saa mitenkään muuten.

Me ollaan täällä jo lukemattomia kertoja todettu, ettei elämä aina ole helppoa. Että meidän jokainen päivä on täynnä erimallisia päätöksiä ja niiden seurauksia.

Noniin, täällä ollaan taas, pääsiäisloman vahvistamina ja valmiina jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäätiin :) Toivottavasti jännitys ei oo ehtinyt vielä kuihtumaan pois, mut jos vaan yhtään epäilyttää, niin alusta vaan! Nnnnnyt me nimittäin mennäääään!!!

Monet meistä - minä mukaan lukien - ollaan koettu jääneemme hyvin yksin monessa niistä tilanteista, kun oltaisiin tarvittu enemmän tukea, turvaa ja suojaa. Me ollaan jääty yksin pimeään siitä huolimatta, että oltaisiin kaivattu lohtua, ja mun lisäksi myös varmasti moni muu on pyrkinyt peittelemään sitä omaa ahdistusta, ongelmia koulussa ja niitä...

"Tiedättekö, mä jollain tasolla ihan tosissani luulin, että oon enemmän tai vähemmän kohdannut kaiken sen kivun, mitä tällä pallolla on tarjolla... tai sitten mä olen vain todella unohtanut, miltä se sula kauhu - paniikki - tuntuu, kun pelkää tosissaan huomista ja sitä, mitä se tuo mahdollisesti tullessaan".

Jokaisella meistä on mahdollisuus käyttää niitä, oppia niistä ja luoda niillä jotain, mitä kukaan ei ole koskaan ennen kuullut: sanoilla me annetaan lahjaksi mielikuvia, rakennetaan pilvilinnoja ja kuvaillaan toisille asioita, jotka muuten saattaisi jäädä ymmärtämättä ja siten pimentoon.

Jokainen meistä syntyy toki tietynlaisiin olosuhteisiin, sillä me saadaan tietynlaiset vanhemmat, tietynlainen koti, tietynlainen fysiikka ja tietynlainen psyyke. Me ollaan me ja koetaan asiat tietyllä tavalla. Meidän kuviot lähtee tiettyyn suuntaan, ja me reagoidaan sillä meidän omalla tavalla, joka tekee meistä meidät.

Noniin! Alla luettavissa oleva teksti on tällä kertaa jotain ihan muuta, kun muut tässä blogissa julkaistut: kirjoittajia on nimittäin yhden sijasta kaksi.