LUKU 91. THE VIEW TO UNKNOWN

Syksy lähestyy, oletko valmis? Minä olen!

Täytyy tunnustaa, että pelkään sanoa näin, mutta sanompa taas kumminkin - mulla on sellainen kutina, että tästä syksystä tulee kerrassaan upea.

Tosin viimeksi, kun päästin tämän lentävän lauseen suustani, romahti kaikki nopeammin, kuin ehdin edes vilkaista toiseen suuntaan - ja sama sitä ennen, ja sitä ennen. Mä en ole ikinä ajatellut itseäni taikauskoisena, mutta tämä nuolaise ennen, kuin tipahtaa -tyyppinen ajattelu on opettanut mut karsastamaan edessä avautuvan matkan mahdollisia hidasteita.

Joka tapauksessa me tiedetään, että hyvä tuoksu on ravintolassakin, kuin puoli ruokaa, joten päätän jälleen kerran kylpeä toivon tuomassa valossa sen sijaan, että lakkaisin yrittämästä.

Horisontissa siintää nimittäin mitä upein näkymä.

Ja tartun siihen kynsin ja hampain ja varpain ja sormin. Turha yrittää väittää mitään muuta.

Esitys on alkamaisillaan.

Nyt me mennään.

Jos mä jotain opin häämatkani aikana, niin sen, että kaipaan elämääni menoa, vilskettä ja tekemisen meininkiä. Mikään ei ole niin hauskaa, kuin suunnitella tulevaa ja tietää, että pystyy toteuttamaan.

Aina ei kuitenkaan ollut näin - se me tiedetään.

Vaikeimpia asioita, joita olen elämäni aikana joutunut kohtaamaan, on muun muassa se, että menetin hallinnan. Musta ei enää tuntunut siltä, että elämä oli omissa käsissä… eikä siltä, että voisin vaikuttaa huomisen kulkuun juurikaan. Ainoa, millä oli merkitystä, oli se, että onko mulla aamuvedot valmiina, vai onko mulla rahaa lähteä sitä hakemaan ennen, kuin toimintakyky leikkaa kiinni.

Ja mitä helvettiä mä sitten teen?

Oli nöyryyttävää tajuta, etten ollut enää oman elämäni puikoissa. Olin ikään kuin myynyt sieluni eteenpäin, jotta välttyisin kohtaamasta sitä sysipimeyttä, joka oli nielaissut mut liian monta kertaa.

Ei tuntunut hyvältä tunnustaa, että tulevaisuus oli lakannut merkitsemästä mitään.

Jokainen päivä oli samanlainen, eikä horisontissa siintävien myrskypilvien tuolla puolen näkynyt taivasta.

Nyt tilanne on kuitenkin eri. Kovalla työllä hallinnan tunne alkoi hiljalleen palata, ja tahto nostaa taas päätään. Olin valinnan edessä, kuten niin miljoonasti ennenkin.

Oli joko hypättävä… tai peräännyttävä sinne, missä ei ollut enää muuta, kuin kuolemaa.

Näin niin kuin oman tulevaisuuteni herrana voin ainoastaan todeta, että liikkeellä pysyminen on ainoa tapa edistää huomisen tuloa. Joskus täytyy tietty myös pysyä paikoillaan ja odottaa muiden peliliikkeitä tulevaksi, mutta silloinkin on erittäin tärkeää olla valmiina siirtämään vuoria.

Me ei voida vaikuttaa muiden tekemisiin - se on totta - mutta me voidaan luoda sellainen pohja, joka ohjaa muidenkin toimia osaksi meidän omaa, huolellisesti tehtyä suunnitelmaa.

Enkä mä tarkoita nyt manipulointia, nukkemestarin kaltaista narujen vetämistä - ei. Tarkoitan ainoastaan sitä, että meidän täytyy olla valmiita toimimaan ja reagoimaan, muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa mukailemaan muiden liikkeitä.

Kun me tehdään se - opitaan lukemaan muiden tarpeita ja toiminnan syitä - me voidaan piirtää sellainen kartta, jossa jokaisen viiva liikkuu tiettyyn suuntaan.

Sellaiseen maaliin, jonne on kaikkien etujen mukaista tähdätä saman musiikin tahtiin.

Tänä alkavana syksynä olen innoissani monen asian suhteen. Mulla on sellainen olo, että reitti on selvä ja omat taidot ja voimat riittää takomaan kuumaa rautaa sellaiseen muotoon, joka kannustaa myös muita tulemaan perässä, saman ahjon ääreen.

Tulevaisuuden portit on vihdoin avautumassa ja on hienoa nähdä, kuinka oma vakaumus ja kova työ vie itseni lisäksi muita kohti luvattua maata.

Mitä leveämmälle verkkojaan levittää, sitä suurempi todennäköisyys on osua sinne, missä muutos on pian valmis ja mahdollinen.

Teen kaikkeni tavoitellakseni sellaista tulevaisuutta, joka kuuluu laajalti ja vaikuttaa siellä, missä eniten tarvitaan muutosta.

Valoa tuo ne, jotka kieltäytyy sammumasta.

Valoa näyttää ne, jotka hohtaa siinäkin pimeydessä, jonne yksin jätetyt käpertyy kuolemaan.

Valon lähde on ikuinen.

Me loistetaan kaikki.

Me avataan taivaat… ja me saadaan maa tärisemään.

Maisema muuttuu ja tuntematon liikkuu lähemmäs.

Kysymys kuuluukin: oletko mukana.