Mistä Kimalle sitten oikein lähti?
Kimalle tuli ekan kerran puheeksi muutama vuosi sitten, kun olin tapaamisessa Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa koskien ryhmää, jossa toimin vertaisena. Mä olin jo jonkin aikaa miettinyt blogin aloittamista ja pohdin ääneen, miksei stadissa kukaan ylläpitänyt sivua, josta tiukan paikan tullen löytyisi kaikki tarvittu apu niihin hetkiin, kun oma elämäntilanne alkaa tuntua sietämättömältä päihteiden ja/tai mielenterneysongelmien takia.
Idea sai kannatusta, joten jäin pallottelemaan ajatuksen kanssa ja miettimään, miten parhaiten kantaisin oman korteni kekoon ajatellen sekä omaa taustaani että niitä, jotka vielä tänäkin päivänä saattaa kysyessä vastata, että "en mä tiedä, mistä saisin apua".
Kimalteesta on tarkoitus tulla silta apua tarvitsevan ja apua tarjoavan välille, jottei kenenkään enää tarvitsisi kokea sitä kaikennielevää yksinäisyyttä ja lohduttomuutta, jota mielenterveys- ja päihdeongelmat pahimmillaan aiheuttaa. Ihan jokainen on taustasta ja nykytilanteesta riippumatta just niin arvokas, että ansaitsee tulla nähdyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on, ja siksi Kimalletta tarvitaan.
Muutos lähtee liikkeelle, kun me työnnetään sitä vähän ja annetaan lisää vauhtia.
Oli kyseessä sitten huumeet tai alkoholi, masennuksen oireet tai tunne-elämän jatkuva heilahtelu, ongelmia liittyen omaan itseen tai mahdollisesti johonkin läheiseen, olet hyvin hyvin tervetullut Kimalteeseen ja toivon tosi kovasti, että viihdyt täällä 💜.
Ja kuka minä sitten olen?
Mun nimi on Metta, ja mä olen 30-vuotias entinen huumeaddikti ja nykyinen toipuja, jolla päihdeongelman lisäksi on aika hiljaiseksi vetävä patteristo mielenterveysongelmia.
Suurin syy sille, että mä kirjoitan omalla nimelläni ja näin kipeästä aiheesta on se, ettei kukaan jäisi ihan yksin sen oman tuskansa kanssa.
Ettei kukaan enää luulisi, että jatkuva paha olo on normaali tila elää, tai että sen selättäminen ja kohtaaminen on mahdotonta.
Mä itse luulin ekat 25 vuotta elämästäni, että ilman muuta mä olen pilalla, kun kaikki menee perseelleen ja koko ajan sattuu niin, että periaatteessa voisi vaikka sydän jäätyä rinnassa, eikä ero normaaliolotilaan olisi kummoinenkaan.
Lopulta mä kuitenkin kasvoin näkemään, että elämä voi tarjota paljon muutakin, kuin leiman otsassa ja jatkuvaa taistelua pelkästä olemassaolosta. Elämä oppii kyllä kantamaan meitä, kun me opitaan luottamaan ja päästämään irti siitä tikusta, johon ollaan liian pitkään tarrauduttu... Ja vain saadaksemme tukea sen sijaan, että opettelisimme rohkeasti seisomaan niillä kahdella vahvalla omalla jalalla.
Kun mä sit pääsin korvaushoitoon ja aloin saada taas elämästä kiinni, aloitin mä vertaisena Helsingin kaupungilla ja jatkoin siitä kokemusasiantuntijakouluun, josta valmistuin keväällä 2020. Nää on niitä hommia, joista mä todella nautin saadessani oppia, tehdä töitä ja olla osa jotakin itseä isompaa.
Tottakai niitä vaikeita päiviä on välillä vieläkin, mutta ekaa kertaa mun elämässä mä koen vakautta ja nautin siitä, mitä teen. Kimalle.fi on myös saumaton jatke sille tärkeälle työlle, jota tehdään poleilla, hankkeissa ja säätiöissä ympäri Helsinkiä: täällä ei kenenkään tarvitse jäädä yksin, kun vaan uskaltaa nostaa käden pystyyn ja sanoa, että tarvitsee apua.
X. Metta S.
💜