No niin, käydäänpä sitten kimppuun ja puretaan asia osiin!
Ihan jokainen meistä katselee tätä maailmaa jonkinlaisen naamion takaa… ja hyvä niin. Sen naamion tärkein tehtävä on nimittäin pitää meidän kaikkein yksityisimmät piirteet, tarpeet ja toiveet sillä tavalla suojassa, ettei kuka tahansa pääsisi kurkottamaan sisään ja näkemään meitä täysin...
No niin! Taas ollaan uuden aiheen parissa, ja vaikka tää tämänkertainen onkin hyvin erilainen aina yksilöstä riippuen, on paljon sellaista asiaa, mitä monen olisi hyvä joko omalla kohdalla pohtia tai ottaa huomioon suhteessa muihin.
Kuulkaas, bu-huu! Mulla on tunnustettavaa: oon taas kerran niin solmussa tän kalenterini kanssa, että tää kiire jos joku on omiaan puristamaan (ainakin musta) ulos kaikki ne luovat mehut, joita kirjoittamiseen kipeästi tarvitsisin.
Se pyyhkäisi mun yli jättäen jälkeensä jotain sellaista, mitä en oo koskaan ennen tullut todella kokeneeksi, ja se tuntui sekä huikealta että tosi hämmentävältä: mun päälle oli nyt saavilla kaadettu iso lätäkkö täydellistä ymmärrystä.
Niin kuin (oletettavasti) kaikki muutkin, mäkin olen tuntenut itseni välillä väsyneeksi. Mä olen välillä painanut duunia niska limassa, välillä maannut kotona lamaantuneena, miettien elämän tarkoitusta ja välillä mä olen istunut puistonpenkillä hengästyneenä rullislenkin jälkeen miettien, että nyt mua väsyttää.
Joskus meistä kaikista saattaa tuntua siltä, että elämä on pelkästään surkeiden sattumusten ja pettymysten sarjaa - että yritettiin me kuinka kovasti tahansa, loppuu kaikki aina liian aikaisin, väärällä tavalla tai suoranaiseen katastrofiin.
Mä muistan hyvin sen yhden päivän, jona mä istuin sukulaiseni kanssa parvekkeella tupakalla, talossa Koffin puiston laidalla.
Niinpä. Me tietysti kaikki tiedetään, mikä se on ja mitä sillä tehdään. Me tiedetään, että se on pahasta ja saattaa tuoda mukanaan kaikennäköistä paskaa... Mutta siitä huolimatta se tietty joukko (minä mukaan lukien) on/oli valmis ottamaan tulehdusten, tautien ja mätäpaiseiden riskin saadakseen jotain, mitä ei saa mitenkään muuten.
Joo... Monelle taitaa olla aika vaikeaa myöntää se, että nyt tuli takkiin. Että me ollaan oltu väärässä ja haluttomia myöntämään sitä jälkikäteen.
Me ollaan täällä jo lukemattomia kertoja todettu, ettei elämä aina ole helppoa. Että meidän jokainen päivä on täynnä erimallisia päätöksiä ja niiden seurauksia.
