LUKU X. UUSI (SUOSIKKI)VUOSI

Jep... Nyt kun vuosi 2020 on lähes taputeltu alta pois olisi jälleen aika miettiä, että millä me halutaan täyttää vuosi 21. On sun suunnitelma sitten täynnä rakkautta ja ruusun terälehtiä tai oman polun löytämistä ja itseksi kasvua on hienointa tässä se, että mahdollisuudet levittäytyy joka suuntaan, jonne vain tajuaa katsoa.

Mä en ole itse suuremmin välittänyt uuden vuoden lupauksista (tipaton ym.) mutta totta se on, että vuoden vaihtuessa ilmassa on tiettyä taikaa toiveiden ja unelmien muodossa. Kun kaikki keskittyy täysillä tulevaan tuntuu vaikealta murehtia sitä, mille ei enää mahda mitään, joten mun neuvo on se, että napataan tulevaisuuden reunasta kiinni ja aletaan elää.

Mitä mä sitten itse toivon tältä tulevalta vuodelta? Vai pitäisikö ennemmin olla huolissaan? Kaikesta tapahtuneesta huolimatta mä kieltäydyn pelkäämästä. Kaikki se, mitä tätä hetkeä ennen on tapahtunut on nyt pelkkää historiaa... ja niin ollen käypää materiaalia vain paremman huomisen rakentamiseen.

Mun kulunut elämä on sisältänyt paljon kipua, hylkäämistä ja hyväksikäyttöä, mutta kaikesta siitä huolimatta mä päätän uskoa, että parempaa on tulossa, kun vaan vedän oikeista naruista. Tää kulunut vuosi on jo sinänsä ollut edeltäjiään parempi, sillä satunnaisista houkutuksista huolimatta mä en ole uhriutunut tai ajanut itse itseäni ansaan kertaakaan tänä vuonna: nyt tää valittu suunta täytyy vain lukita ja pitää vakaana.

Hmm... Kuka silloin kerran sanoikaan, että olen vain omien tekojeni summa? Hah, ei välitetä siitä, koska siinä nimenomaisessa hetkessäkin mä vastasin, että suksi v*ttuun ja anna mun elää. Mokista opitaan ja vuosirenkaat sivistää, eikä kukaan saa tulla sanomaan, että toivo olisi jo menetetty.

Jokaisella meistä on lupa ja oikeus tavoittaa sellainen "kohtalo", joka tukee meitä ja saa aikaan hyvää... huolimatta siitä, mistä me ollaan lähtöisin tai mistä me pahimmillaan ollaan itsemme löydetty. Se on totta, että aika kuluu, mutta kun me lakataan pelkäämästä ja mennäänkin eteenpäin, lakkaa se olemasta uhka mahdollisuuksien sijaan: kello käy!

Kyl-lä. Mä en tiedä teistä, mutta haluaisin ainakin itse (vihdoin) ruveta rakentamaan mun loppuelämää, ja vuosi 2021 kuulostaa täydelliseltä siihen(kin) hommaan.

Koronan heitettyä säkillisen pelkoa ja epävarmuutta kaikkien päälle tuntuu musta vähän siltä, että tää tilanne joko romahduttaa tai auttaa meitä kasvamaan: ei pitäis olla enää hirveästi väliä sillä, mitä meistä kukin teki ennen tätä kaikkea, kun juttu on kuitenkin siinä, miten selvitä tästä eteenpäin.

Uusivuosi sitten taas on asia erikseen... Vaikken mä yleensä lataa paljoakaan mihinkään tiettyyn karnevaaliin on uudenvuoden aatto sellainen, että olisi kiva olla missä tahansa muualla, kuin yksin kotona suremassa sitä, mitä olisi voinut olla.

Eikö tuleva vuosi vähän niin kuin ansaitsisi sen, että juhlitaan kaikella, mitä itsestä lähtee luoden niitä muistoja, jotka kestää hautaan? Joo... harmi vain, ettei riski tänäkään vuonna ole oikeasti ottamisen arvoinen: huumeet kuuluu mun menneisyyteen, eikä yhden yön takia ole syytä repiä alas kaikkea sitä, mitä olen viime vuodet rakentanut... mutta silti ikävä on kova.

Joo... mikään ei olis nyt niin hienoa, kun korkata alkava vuosi parhaassa seurassa ja ehkä jopa vähän "jotakin ottaneena", sanoo se mun toinen puoli, joka sopivasti näinä aikoina herää horteestaan ja nuuhkii ilmaa toiveikkaana. "Eikö ees ihan vähäsen...?"

Niin: mitä siinä kohtaa sitten sanotaankaan, kun sekä tietää, mitä mieli tekee että tuntee jo valmiiksi sen syyllisen, pahan mielen joka seuraa heti retkahduksen kannoilla.

Musta olis tosi hienoa voida sanoa, että olen tänäänkin askeleen verran addiktiotani edellä ja nauran sille olkani yli, mutta se olis tässä kohtaa iso vale: mikään ei olis just nyt niin siistiä, kun ottaa puhelin käteen ja pistää rattaat pyörimään.

Samalla mä kuitenkin tiedän, että se tuhoaisi (ihan) kaiken, jonka eteen olen tehnyt töitä. On oltava vahva nyt.

Onneksi me voidaan kuitenkin tällaisella(kin) hetkellä skrollata tekstin alkuun ja lukea siitä, kuinka huominen tulee väkisinkin mukanaan se helpotuksen huokaus, jota nyt kovasti kaipaisin... Ainoa, mitä tarvitaan on sen verran päättäväisyyttä, että selvitään aamuun, jonka jälkeen tämäkin vuodenvaihde on elossa enää meidän muistoissa.

Täytyy toivoa, että kolmas vaihtoehto vielä ilmaantuu!

...ja mistä sitä tietää. Ehkä tää on se vuosi, hetki ja kohtalo, jona munkin unelmien prinssi vihdoin näyttäytyy ja pyyhkii pois kaiken sen, millä vielä eilen tuntui olevan kovasti väliä. Who knows ;)

IHANAA UUTTA VUOTTA JA VUODENVAIHDETTA

MEILLE KAIKILLE,

pidetään hauskaa ja toisemme turvassa.

Ensi vuoteen,

Metta S.

&

Kimalle.fi

<3