LUKU X. 10 000 WINDS OF WONDER

25.08.2021

Joo... Uskokaa tai älkää, mutta tää on se päivä, jona mun suupielet nousee ihan jo väkisinkin kohti kattoa ja saa posket särkemään: tää on se päivä, jona musta tuntuu ihan käsittämättömän hienolta saada olla minä ja ennen kaikkea tässä, missä nyt olen.

Hyviä asioita todella tapahtuu, kun me lukitaan kohde ja mennään sen suuntaan välittämättä siitä, että välillä painavatkin epäilykset huuhtoo meistä yli. Se päivä kyllä tulee, jona asiat loksahtelee kohdilleen ja tunteetkin on kerrankin siististi siinä samassa rivissä. Tää on se päivä, jona mäkin olen onnistuja ja tää on se päivä, jonka mä tulen muistamaan kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta.


Ai että onko meillä syytä juhlaan? No onhan meillä, isosti ja pitkään! Kimalteen etusivulla on nimittäin helissyt rikki 10 000 vierailun raja... Ja se taas tarkoittaa sitä, että olen saanut aikaan jotain mun omalla mittakaavallani suurta. Suurta ja hiton tärkeää.

Tietysti jokainen meistä päättää ja määrittää itse sen, minkä kokee niin merkityksellisenä, että haluaa tehdä sille oikeutta. Jokainen meistä pistää talteen sen, mikä ylittää sen meidän oman henkilökohtaisen "uutiskynnyksen" ja ravistaa pois sen kaiken muun, mikä tuntuu vähemmän tärkeältä.

Jotkut jutut on enemmän eeppisiä kun toiset, mutta tärkeintä on se, että me kuitenkin napattaisiin jotain mukaan jokaiselta matkalta, joka me vuosiemme vieriessä tehdään.


Ainakin mulle itselleni Kimalle on ollut yksi isoimmista reissuista, jolle olen päässyt mukaan. Mä olen oppinut, saanut ja kehittynyt valtavasti tän kuluneen kymmenen kuukauden aikana, ja se jos joku on hienoa, että niin moni muukin on kokenut tän homman sillä tavalla arvokkaana, että palaa teksti toisensa perään lukemaan, mihin suuntaan nää kirjoitetut sanat meitä seuraavaksi vie.


Vielä muutama vuosi sitten mä koin olevani kuin se hylky, joka on myrskyn jälkeen huuhtoutunut rantaan, hukaten siinä välissä kaikki matkustajansa jonnekin sinne raivoavaan mereen. Mä olin tyhjä ja ontto, vailla suuntaa ja hyvin... hyvin yksin.

Mä makasin siinä rannalla rikkoutuneena ja vailla selkeää käsitystä siitä, mihin suuntaan mun kuuluisi tai olisi hyvä seuraavaksi jatkaa.

Joku voisi kai sanoa, ettei mikään todella pelasta meitä, jotka kerran ollaan hukuttu Kaaokseen Harmonian sijaan. Että ne, jotka on itsensä elämässä satuttaneet, on rampoja tavalla tai toisella koko loppuelämänsä.

Silloin on kuitenkin parasta muistaa, ettei helpolla päässyt tunne elämän virtaa sanoin kuin se, joka on uinut sitä ylöspäin ja silti selvinnyt. Mä en sano, etteikö elämää osaisi arvostaa ilmankin, mutta vain varjoissa kuihtunut todella tietää, mitä valo kauneudessaan tekee sitten, kun pitkään jatkuneesta pimeydestä näkee ensi kertaa vilauksen auringosta.


No joo... Jos nyt siirrytään mielikuvista takaisin tähän oikeeseen elämään, mä sanoisin sillaksi niin, että mä tietty makasin siinä rannalla pitkän tovin, mutta nousin sitten kuiteskin seisomaan ja laskin, että kaikki sormet ja varpaat on edelleen tallella: kaikki tarvittava on mussa edelleen, jotta pystyn suoriutumaan elämästä ja siitä, mitä on vasta tulossa.

Silloin, kun mä aloin punomaan yhteen Kimalletta ja mun omaa tarinaa, mulla oli kyllä selkeä käsitys siitä, miltä haluaisin lopputuloksen näyttävän, mutta kaikki muu oli edelleen wide open. Mulla oli läheisten lisäksi tukemassa muutama sellainen tyyppi, joiden ammattitaitoa todella ihailin, ja halusin kovasti päästä näyttämään, että mulla itsellänikin on tälle kentälle jotain annettavaa.


Niin... Mä olin tietty elänyt vuosiini nähden niin paljon ja laajalti, että tiesin kyllä olevani kykenevä, mutta kaikki muu tuntui olevan kiinni siitä, miten saisin maalattua ihmisten eteen sellaisen kuvan, joka kannustaisi toipumaan ja tutkimaan oma itseä. Mitä sellaista annettavaa mulla voisi olla, joka tukisi muita löytämään vielä vähän sitä uteliaisuutta, joka saa tarraamaan tiukemmin kiinni elämään ja siihen, mitä tulevaisuus voi parhaimmillaan meille tarjota. "Mun oma taika on nimenomaan sanoissa", mä ajattelin, "ja niitä taivuttamalla mulla on mahdollisuus luoda sellainen pohja, jota moni muukin voisi lainata silloin, kun usko omaan itseen horjuu".

Sanat on tietty vain sanoja, mutta sen lisäksi, että ne pistää välillä pahemmin, kuin mikään muu terä, on niillä valta saada isommatkin kansanjoukot liikkeelle. Sanat on niitä, jotka kannustaa, motivoi, konkretisoi ja innostaa eteenpäin: sanoilla ollaan voitettu sotia ja paljon muutakin sellaista, mikä jää pitkiksi ajoiksi osaksi sitä historiaa, jota elää myös ne, jotka tulee vasta meidän jälkeen.


Joo... Mulle itselleni Kimalle on portti, avain ja vartija, kaikki yhdessä ja samassa paikassa: kun mä istun kirjoittamassa, mä koen sitä onnistumisen iloa, löytämisen onnea ja uteliaisuuden paloa tavalla, jonka luulin hukanneeni jo pitkän aikaa sitten.

Mä olen varmaan ennenkin sanonut, että sanat virtaa munkin päässä samoin, kuin veri meidän kaikkien suonissa. Kun mä illalla ennen nukkumaanmenoa saan sen Heurekan kaltaisen oivalluksen, tuntuu musta hetken siltä, kuin voisin todella vaikka lentää.

Jokainen meistä kyllä tietää, mikä voima kielellä ja lauseilla on: me voidaan käyttää niitä hyvään, pahaan ja arvaamattomaan, eikä kukaan muu voi pakottaa meitä lopettamaan.

Niin.... Sanoissa on sellaista voimaa, mitä ei löydy mistään muualta, ja ennen kaikkea me voidaan niiden avulla puhaltaa henki asioihin, jotka vielä eilen oli vain ohitsekiitävää tajunnanvirtaa. Sanat on niitä, jotka inspiroi meitä lopettamaan käytön, kokeilemaan omia rajojamme ja lähtemään kohti niitä pitkäaikaisia haaveita, joiden kantavuutta me vielä hetki sitten epäiltiin: sanat on meidän syy yrittää kovemmin, meidän halu saada jotakin aikaan ja meidän pikkuhiljaa rakentuva päättäväisyys, jonka voimalla meistä tulee vahvempia. Vahvempia ja sitä vaikeampia pysäyttää.


Kaiken tän lisäksi sanat saa parhaimmillaan meidät myös nauramaan, viihtymään ja kokemaan itsemme tervetulleiksi. Vaikka mä en voikaan istua menninkäisenä teidän kaikkien olkapäillä tilanteissa, joissa teitä jännittää, mä voin kuitenkin pitää Kimalteen toiminnassa ja auki teitä varten :)

Tänne on jokainen tervetullut ja haluttu vieras huolimatta siitä, mitä ulkomaailma meistä sanoo tai on mieltä. Kimalle on paikka kaikille niille, jotka etsii vastauksia, tukea, turvaa tai tunnetta kuulumisesta: Kimalle on koti ja se turvasatama, jossa jokaiselle on tilaa löytää ja tulla löydetyksi.


-KIITOS, KUN OLET YKSI MEISTÄ-


-KIITOS, KUN PIDÄT KIMALTEEN KÄYNNISSÄ-


JA


-KIITOS, KUN OOT JUST SÄ!-