LUKU 59. KUN OLET JO MATKALLA LÄPI HELVETIN...

...jatka nyt perkele vaan matkaa.

Tämä ajatus on tietty kuolematon (ja muualta lainattu, tunnustan!) muistutus siitä, mitä jokainen joutuu välillä miettimään matkallaan kohti sitä omaa, valtavaa potentiaalia ja suuria tekoja. Jos kaikki on jo paskaa ja raunioina sun ympärillä, onko mitään järkeä kääntyä takaisin?

Niinpä, ei tietenkään: ainoa oikea vaihtoehto on jatkaa matkaa läpi sen kaiken kauhistuksen, kivun, surun ja murheen.

Niin se nimittäin vaan on, että vain jatkamalla eteenpäin me voidaan pitää omalla toiminnallamme huoli siitä, että se helvetti jää jossain kohti meidän taakse...

Ja sittenhän on myös (ehkä sittenkin?) mahdollista, ettei ne menneisyyden kauhut koskaan enää palaa.

Me ollaan voitettu itsemme, omat odotuksemme ja muiden silmiltä tihkuva sääli.

Me ollaan selvitty.

Mutta... vaikka jokainen niistä raskaalta tuntuvista askelista saa meidät epäröimään ja pelkäämään tulevaa, ei sekään vielä riitä. Kaiken sen lisäksi - kirsikkana kakun päällä - roikkuu meidän pään päällä myös myrskypilven tavoin se (vihdoin) ymmärretty vastuu omasta tulevaisuudesta.

Jokainen otettu askelhan vie meitä johonkin suuntaan, ja vain me itse voidaan päättää, mikä on se maali, johon me kaikella tällä tähdätään.

Tässä tapauksessa vain pelkuri kääntyy takaisin tajutessaan, mitä ympärillä tapahtuu.

Aikaa kun ei voi pysäyttää, eikä tapahtumia voi estää tapahtumasta.

~

Miten siis toimin, kun ymmärrän, mitä minulta tarvitaan, ja kuinka sen aion toteuttaa... Vedänkö pään niin täyteen, että taju lähtee, vai aionko olla oman - ja ehkä myös jonkun toisenkin - elämän kiistaton supersankari? Aionko mä voittaa kaikki ne todennäköisyydet, jotka on meitä vastaan...

Ja aionko mä ottaa sen kaikista kriittisimmän ja tärkeimmän askeleen, joka todella määrittää kaiken, mitä tapahtuu sen kyseisen hetken jälkeen.

Joo joo, mä tiedän kyllä... Winska tuskin tarkoitti näin sanoessaan huumeita ja/tai mielenterveysongelmien laantumatonta ristiaallokkoa.

Jos ihan totta puhutaan, niin epäilen kovasti, että Winska tuskin edes tajusi ajallaan, minkälainen terveydeohuollon kriisi meitä tulevaisuudessa odottaa, mutta ei anneta sen haitata. 

"When you are going through hell, keep going" on yksi mahtavimpia kliseitä, mitä tän maailman kamaralta löytyy, ja siksi juuri siinä onkin niin voimakas sanoma.

Mitä voi tehdä enää sitten, kun kaikki on jo mahdollisimman pilalla?

No, mä kerron: me voidaan kaikki tahoillamme päättää, ettei haluta enää lisätä vettä myllyyn.

Me voidaan päättää, että kun nämä sotkut on selvitetty, ei niitä tule enää enempää:

"Tää on se hetki, kun mun elämän suunta muuttuu".

<3 <3 <3

~ Metta S. & Kimalle.fi ~

(...ja kiitokset lainasta kuuluu tällä kertaa Winston Churchillille! Oot mahtityyppi, vaikka en Ouija-lautaa omistakaan :)