LUKU 13. ROHKEUDEN MONET KASVOT

Tää on aihe, jota olen itse miettinyt viime aikoina paljon... Varsinkin nyt, kun häpeät ja muut masentavat on hetkeksi puhuttu alta pois olis tilaa miettiä tätäkin: mitä on rohkeus, ja miten se punnitaan?

Muutama vuosi sitten mä olisin varmaankin vastannut, että mun mielestä rohkeus on sitä, kuinka mun frendit tuolla kostaa toinen toisilleen, keräilee velkoja ja hakkaa toisia kadulla ihan vaan siksi, että pystyy tai siksi, että on jotain näytettävää. Rohkeaa olisi saattanut olla myös kaikki ne rikolliset jutut, eli ne, jotka luultavasti johtaa linnaan (tai hautaan) ja varsinkin ne, joista monen vuoden tuomio olisi pikku juttu.

Mä olen itsekin ollut nääs putkassa: Käveltyäni laukku täynnä kamaa ja käteistä Pasilan poliisilaitokselle niin hyvissä, että spårassa vaihtoi kaikki varmuudeksi paikkaa muutamaan penkkiä kauemmaksi.

Sinä tiettynä päivänä meidät napattiin suoraan siitä ovelta, eikä siinä juuri ollut tilanteessa hurraamista. Sen verran sekaisin me siinä oltiin, että kaikki omaisuus pengottiin ja käännettiin ympäri joko siksi, ettei ulkonäkö juuri hämännyt tai siksi, että kiukuttelin päälle kaikella, mitä musta sillä hetkellä irtosi.

Huh... Kovasta kunnosta huolimatta se on se päivä, jonka muistan varmasti hautaan asti. Koska mua jostain syystä ärsytti jo valmiiksi, mä auoin osaavasti päätäni aina siihen pisteeseen asti, että päättivät viedä putkaan raivoamaan pahimman terän pois.

Kun mun kädet sit kovan taistelun seurauksena pistettiin taakse rautoihin, sanoi yksi poliisiherra mulle vihaisena, että "kunnioitahan ylempääs ja ole kunnolla". Joo... Niin se todella sanoi.

Jos mä siihen mennessä olinkin jo ollut kilojani isompi kusipää, sumeni mun päässä loppukin järki johtaen siihen, että mä potkaisin mun teräskärkisen maiharin sen poliisisedän otsaan... Josta se vaikuttavasti kimposi kattoon ja aiheutti sen, että seuraavat 16 tuntia kului yksin sellissä itkien ja toivoen kuolemaa: ahtaat paikat ei oo koskaan olleet se mun juttu.

No, joka tapauksessa mä olen miettinyt rohkeutta ja sen määritelmää paljon tässä viime aikoina. Vaikka musta edelleenkin on siis ihan mega-ihmeellistä, ettei joku pelkää vuosikymmentä kaltereiden takana on mun oma määritelmä rohkeudesta muuttunut paljonkin tässä viimevuosina: mä olen oppinut näkemään, että rohkeus on jotain ihan muuta, kun jatkuvaa pullistelua.

Mitä se sitten on, se rohkeus? Mitä sanakirja tässä kohtaa viisaana sanoisi, sen lisäksi että siinä on kaksi tavua ja ilmiselvä adjektiivi?

Paremman tiedon puutteessa mä kerron teille mun oman mielipiteen. Mun mielestä rohkeutta ei ensinnäkään mitenkään voi mitata vain yhdellä tavalla: onhan rohkeus kumminkin asia, jota yleensä vaaditaan ensisijaisesti silloin, kun vaihtoehdot on joko toimia oikein tai toimia väärin.

Joo... Rohkeus on mun mielestä sitä, että uskaltaa valita vaikeamman polun silloinkin, kun helpommallakin pääsisi. Rohkeus saattaa pistää meidän ongelmiin, mutta ainakin me samalla voidaan sanoa, että pidettiin meidän oikeudentajustakin tiukasti kiinni.

Sitten on tietty niitäkin juttuja, joissa meidän toimintaa ohjaa pelko rangaistuksesta, paljastumisesta, tulevasta tai jostakin muusta, joka estää meitä olemasta rohkeita. Ne on niitä tilanteita, joita jokainen tulkitsee omalla tavallaan, mutta mun mielestä on reilua todeta, ettei oman nahan rottamainen varjelu juurikaan käy rohkeudesta.

Mä itse olen tehnyt paljon väärää ja paljon sellaista, joka vieläkin hiertää mun omaatuntoa. Mä olen valehdellut, ollut itsekäs ja piilotellut asioita peläten sitä, mitä tapahtuisi, jos homma tulisi ilmi. Toisin sanoen mä olen ollut epäluotettava ja oman mittapuuni mukaan huono ihminen, mutta nyt mä kuitenkin haluaisin uskoa niiden aikojen olevan jo takana: nyt on mahdollisuus jollekin ihan muulle.

Niin... Mä luulen, että jokainen raitistuja joutuu kohtaamaan oman moraalinsa jossakin kohtaa niillä kieppeillä, kun viimeiset huurut päästä häviää ja ollaan yhtäkkiä kaksin sen oman Samu Sirkan kanssa... ja se on se ensimmäinen tilaisuus näyttää itselle, että myös minä voin olla rohkea ja tehdä parempia valintoja.

Mä en yritä sanoa, että jokainen käyttäjä on automaattisesti pelkuri, vaan lähinnä yritän todentaa sen, että ottamalla lisää voi hetkeksi vaientaa sen sirkan, mutta seuraava kerta tulee aina vain nopeammin ja äänekkäämpänä takaisin.

Tässä just on yksi isoimpia syitä sille, että itse halusin kuiville. Mä olin tosi väsynyt pitämään lukua kaikesta siitä epätodesta, mitä munkin suusta tuli ulos ympärillä tapahtuvan paskan lisäksi. Mun unelma oli tulla rohkeaksi ja olla vihdoin sen luottamuksen arvoinen, jonka halusin ansaita ja pitää. Mitaleja ei jaeta niille, jotka tajuaa tsempata vasta kuullessaan palkinnosta.

Rohkeus... Rohkeus on myös parhaimmillaan sitä, että kun päästää irti kamasta ja alkaa luoda uutta, uskaltaa vihdoin antaa itselleen tilaa kasvaa, kehittyä ja sietää sitä uudenlaista epävarmuutta, jonka elämä ilman huumeita tuo mukanaan. Ennen raitistumista kamalla on voinut ostaa itselleen seuraa, hyvää fiilistä, bileitä ja vaikka vielä tyttöystävänkin, mutta kun se kaikki jää viimein taakse, ollaan me ihan eri tavalla hauraita kuin vielä koskaan ennen... Ja se voi ainakin alkuun olla tosi pelottavaa.

Niin kuin meitäkin, on rohkeuttakin tosi monenlaista. Rohkeus saa meidät etenemään, yrittämään ja jopa nousemaan sängystä sinäkin päivänä, kun edessä on jotain megajännää tai jotain, jonka seurauksia me ei täysin voida ennustaa.

Rohkeus on asia, joka saa meidät ottamaan sen seuraavankin askeleen, vaikkei takeita voitosta olisikaan, sillä vain yrittämällä me voidaan onnistua ja päästä lähemmäksi sitä, mitä kukakin kokee tarvitsevansa. Rohkeus on yhtä kuin väline, työkalu ja silta niiden puolien välillä, joita me tarvitaan kasvaessa kohti vastuuta ja ihmisyyttä.

 Rohkeuden kanssa ei siis mun mielestä niinkään synnytä, vaan se saavutetaan toimimalla ja yrittämällä uudestaan silloinkin, kun on jo paristi juostu lahkeet hölskyen karkuun.

Mä haluan siis uskoa, että jokaisesta voi tulla rohkea huolimatta siitä, kuinka valtava tai terävähampainen se meitä hallitseva pelko alkuun olisi ollutkin: se kuitenkin kutistuu kutistumistaan aina, kun me päätetään ruokkia rohkeutta pelon sijaan. Asioita todella tapahtuu niin kauan, kun me pidetään meidän Samu Sirkka hereillä ja valmiina hyppäämään ohjaksiin. 

Rohkeus on siis...  No, rohkeus on pelkojen voittamista, toisen puolustamista ja ääneen puhumista silloinkin, kun vastapuolen on sitä vaikea kuulla: rohkeus on voimavara, josta ammentamalla me opitaan ja saadaan voimaa ihan joka päivä.

Ollaan siis rohkeita ja mennään eteenpäin: mikään pelko ei elä loputtomiin.

Älä pelkää <3 Ole rohkea!